Heips!

Tänään on ollut jotenkin todella hyvä päivä. Töissä oli kivaa (siivous on oikeesti mun mielestä kivaa) ja kotiin päästyäni sain olla hetken yksin eläinten kanssa. Samalla perhetyöntekijät soittivat ja puhuttiin siitä mitä huomenna käydään läpi. Sain myös paljon kehuja siitä kuinka ajattelen tyttäreni parasta, oli asia mikä tahansa. Ja olen kuulemma henkisesti todella paljon vahvempi kuin esim. vuosi sitten ja että itsevarmuutta on tullut ja paljon. Pakko myöntää, paljon on muuttunut tässä vajaan vuoden aikana. Oon alkanut kasvaa nahkoihini. Ja siitä saan kiittää ikuisesti parasta ystävääni joka on jaksanut lukea mun jatkuvia valitusviestejä, tsempannut ihan tajuttoman paljon ja saanut mut tajuamaan etten ole yksin. Joten J, kiitos <3 Meillä tämä ystävyys toimii täydelisesti. Jopa monen vuoden tauon jälkeen :)

Koiralla on taas toinen tassu sökö. Se linkuttaa nyt todella pahasti. Mutta tässä vaiheessa ja tilanteessa ei ole eläinlääkäriin mitään asiaa. Ei varmaan alle 1000€ päästäis ulos. Ei meillä ole sellaisia rahoja tästä repiä. En tiedä mikä avuksi. Kissa pitäisi saada leikkautettua ensi kuun alussa mutta katson nyt päivän kerrallaan mihin suuntaan asiat lähtee etenemään. Perhetyölle sanoin että 1-3 kk olisi aikaa hoitaa omat ja lapsen asiat kuntoon jonka jälkeen sitten olisi puolison kanssa keskustelun paikka. Hekin ovat nyt moneen kertaan kysyneet että onko päätös edelleen sama ja aina saavat saman vastauksen; on. Ei tämä päätös enää mihinkään tästä muutu!

Huomenna taas lisää :D