Se olis jälleen perjantai ja lapsivapaa viikonloppu. Mielialat heittelee kuin vuoristorata enkä jaksa olla kauhean positiivinen. Johtuu ehkä väsymyksestä ja tietyistä asioista mitkä painaa mielessä. Koko ajan mesestä tulee viestejä joita en jaksa enkä halua lukea. Ymmärrän, ja olen otettu, että seurani kelpaa ja olen toivottu vieras mutta kun tiedän myös sen, etten itse nauti tiettyjen ihmisten seurasta... enkä myöskään siitä että lähtisin toiselle paikkakunnalle mukamas rauhoittumaan ja siellä kuitenkin kolme miestä, alkoholia ja luoja ties mitä muuta. Tällä hetkellä tuntuu paremmalta idealta jäädä kotiin mutta jos joku kavereistani haluaa tulla tänne moikkaamaan, hän on tervetullut. Ex-mieheni oli aiemmin sitä mieltä että minun pitäisi pyhittää hänelle yksi yö jokaisesta lapsivapaasta! Ei tule onnistumaan. Miksi laskisin hänet tänne omaan kotiini, kun tiedän että olisin ahdistunut koko sen ajan?! Taitaa olla parasta että lepäilen tämän päivän ja toivon että huomenna olisi parempi fiilis jo.