Mun mieli käy nyt jotenkin ylikierroksilla ja välillä oon aivan jumissa. Mä en tiedä mitä mun pitäis ajatella ja toimia, vaikka kuitenkin mielessäni on aivan selkeä kuvio. Huomenna on poliisikuulustelut liittyen tyttäreni pahoinpitelyyn joka siis tapahtui viime jouluna joulupäivän aamuna. Tyttäreni on nyt nähnyt isäänsä, mikä ei sinänsä haittaa mutta tuntuu ettei tämä ihminen ymmärrä vieläkään että me ollaan erottu. Tänään aiemmin hän totesi että "vartioi" minua ja sekös kävi ahdistamaan. Siinä on juuri se yksi suurin syy, miksi halusin alunperinkin erota. En siedä yhtään vahtimista tai kontrolloimista, koska haluan elää omaa elämääni niin kuin itse haluan ja kenen kanssa haluan. Mä en todellakaan meinaa elää hänen haluamallaan tavalla, koska sellaiseen tuhlasin vasta kuusi pitkää vuotta. Jos kerta noin selvinpäin pystyy olemaan, saa tavata tytärtään ja leikkiä hänen kanssaan MUTTA muuten ei tarvitse koko ajan olla yhteydessä. Vasta eilen hän yritti soittaa minulle monta kertaa ja kun aamulla sitten vastasin, hän sanoi olleensa todella "huolissaan"... eli toisinsanoen hän kyttää koko ajan menemisiäni ja tekemisiäni. Mun on pakko kirjoittaa sille vielä uusi kirje, jossa kerron vielä kerran miltä musta tällä hetkellä tuntuu... tai on tuntunut jo kohta neljä viikkoa! Huomenna mun on pakko soittaa yhdelle vuokranantajalle koska haluan saada isomman asunnon ja päästä pois täältä kaikkien ihmisten silmien alta. Toisaalta, auttaako se mitään? Epäilen... mut ikinä ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Onneksi on myös jotain positiivista, mutta siitä en kirjoita täällä sen enempää. <3