Elämänvaiheita

Ystävästä narsistiksi

2022-12-02T22:49:00+02:00

Luulin että olisin vihdoin päässyt narsistisista ihmisistä vihdoin eroon. Luulin väärin. Ihminen, joka väitti olevansa ystäväni, onkin kaikkea muuta.
Tää koko homma alkoi tasan viikko sitten kun teimme muuttoa toiseen kaupunkiin. Tämä nainen, ystäväni, kävi vielä torstaina kylässä vanhalla asunnollamme. Kaikki oli hyvin. Oli puhetta että hakisin häneltä tuolin ja fillarin muuttopäivänä. Hän toi tytölleni joululahjan etukäteen. Kaikki vaikutti olevan ok.
Muuttopäivä valkeni, en ollut nukkunut tuntiakaan yön aikana. Odotin sitä päivää niin kovin. Muuttoporukka saapui yhdeksän jälkeen aamulla. Olin niin innoissani. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes päästiin tähän nykyiseen kaupunkiin. Tyttäreni oli todella flunssainen, tavarat piti saada mahdollisimman nopeasti uuteen asuntoon sisälle. Olin unohtanut tämän yhden hakureissun täysin. Tämä ystäväni laittoi viestiä. Vastasin kun ehdin. Siinäkin kohtaa kaikki tuntui olevan ok. Vaan olinpa väärässä. Seuraavana päivänä laittoi todella inhottavia viestejä. Kännissä. Ajattelin olla vastaamatta jottei ainakaan mun toimesta provosoidu. Sitten tuli viesti "tää on sit tässä kun kerta petit minut". Ihmettelin suuresti että miten voi yhden tuolin ja fillarin haku olla noin kova paikka. Meni lähes viikko ettei hänestä kuulunut mitään KUNNES tänään perjantaina 2.12.2022 oli tullut kaksi viestiä peräkkäin. Ensimmäisessä vaahtosi kuinka olin kusipää joka kääntää takkinsa ja kuinka muka olen ollut kasvotusten ystävällinen ja kiva mut muuten jotain aivan muuta. Sit luetteli mitä kaikkea on mulle antanut (pyytämättä kylläkin!) ja sit toivotteli hyvää loppuelämää. Uhriutui täysin. Aivan kuin narsisti exäni. Ei sanallakaan kysynyt kuulumisia, ei edes viitsinyt aloittaa viestiä ystävällisesti. Hän tasantarkkaan tiesi mitä kaikkea oon yksin hoitanut viime kuukausina ja minkälainen exä mulla on. Käytti samoja lauseita nyt aseena. Kyllä mä pistin jo puol vuotta sitten merkille että hän puhuu vaan minä, minä, minä eikä kukaan muu mut en osannut tällaista odottaa. Tää "ystävä" sai saman tutun ahdistuksen aikaiseksi mulle joten heitin estolle. Mä en kaipaa omaan tai tytön elämään yhtään sellaista ihmistä joka haluaa vaan kontrolloida ja satuttaa. Ei enää.

Ei jumalauta!!!

2022-08-09T17:14:00+03:00

Tänään päivä alkoi ihan tavallisesti. Vein tytön päiväkotiin ja menin töihin. Töissä meni kaikki hyvin, oli todella hauskaakin jopa. Töistä päästessäni hymyilin kuin naantalin aurinko. Mutta en kauaa..

Sain kaveriltani viestin jossa kehoitettiin ottamaan ex-mieheni veljeen yhteyttä. Aavistelin että jotain on nyt sattunut. Soitin tälle veljelle.. hyvä että sain mitään sanottua kun hän sanoi: "M on kuollut. Tänä aamuna. Oli kovissa kivuissa." Tuon lauseen jälkeen kaikki jotenkin pysähtyi. Ainut mitä mietin, oli että miten kerron tämän tyttärellemme. Kädet tärisi, itketti. Lähdin kuin usvassa hakemaan tyttöä päiväkodista. Kerroin myös heille mitä oli tapahtunut. He lupasivat auttaa kaikin mahdollisin tavoin. Yritin soittaa perhesosiaalityöntekijälle. Hän on lomalla ensi maanantaihin asti. Äidilleni soitin. Itkuisena. Onneksi sieltä saamme tukea. Vaikka M tekikin pahoja asioita minulle ja tytölle aikoinaan, tunne silti surua häntä kohtaan. Tyttö kyselee kysymyksiä joihin en osaa kunnolla antaa vastausta.

Kotiin päin tullessamme, istuimme bussissa. Lähes täydessä sellaisessa. Jälleen tämä veli soitti ja sanoi antavansa M:n pojalle numeroni jotta saadaan tiettyjä papereita ja asioita hoidettua. Minulla ja M:llä kun on tämä alaikäinen tyttö. No mutta, takaisin siihen puheluun. Tämä veli antoi puhelimen yhtäkkiä tytön kummille. Ja ei helvetti en olisi uskonut että tällaisena päivänä hän ensimmäiseksi aloittaa: "ootko kenties unohtanu mut?!" ja kun yritin selittää miten asiat on, hän vain jankutti: "nyt kun M on kuollut, voitais nähdä. Haluun avata tytölle tilin ja antaa lahjoja". Jonka jälkeen totesi et meidänkin pitäisi varmaan puhua. Missä on tämän ihmisen tilannetaju. Että musta tulee leski ja heti ollaan tällaisia pitämässä tärkeimpinä asioina. Meinasin hermostua ihan kunnolla. Sitten tulikin itku. Vihasta ja turhautuneisuudesta. Ei mulle tulis mieleenkään alkaa tuollaisia puhumaan jos olisi hänen aviopuolisosta kyse. Olin vaikka kuinka kummi. Samoin kun ihmettelin sitä kiirettä mikä näillä on. M ehti olla kuolleena muutaman tunnin niin nämä jo perunkirjoituksia suunnittelee. Hautajaisetkin edessä vielä. Plus että mulla on omat ja tytön asiat hoidettavana muutenkin. Terapia, klinikkakäynnit, eri palaverit... sit vielä duuni, muksun päiväkoti, Kela asiat... IHAN SAATANA KAIKKI!

Mä itsekseni mietin äsken että en taida viikkoon vastata kenellekään M:n sukulaiselle tai läheiselle puhelimeen. Ainoastaan pakolliset virasto asiat, sekä mun vanhemmat. Mä haluan nyt rauhaa. Just jopa Elisan myyjälle sanoin et nyt on huono päivä tällaiseen.

Että näin tänään. Ei ehtinyt avioero astua voimaan kun kuolo korjasi. R.I.P ML

Missä uni??

2022-07-30T00:47:00+03:00

Taas istun sängyn laidalla, pirteänä kuin peipponen. Alkuillasta väsytti, en halunnut mennä liian aikaisin nukkumaan. Nyt tuntuu että olisi pitänyt. Sain kuitenkin hieman aikaa kulutettua tekemällä tyttärelleni pienen yllätyksen aamuksi. Uskon että ilahtuu siitä.

Viime päivät ovat olleet melkoista tunteiden vuoristorataa. Välillä purskahdan itkuun, välillä nauran. Toisaalta olen todella helpottunut, toisaalta kaikki ahdistaa liiaksikin. Eikä tämä kahden viikon kesäloma auttanut yhtään asiaa. Aikaa olisi ollut tehdä mitä vaan ja mennä minne vaan mutta innostus on jossain lukkojen takana. Sen jälkeen yöuneni katosivat kun tämä eräs otti yhteyttä kaverinsa kautta. Vielä ei ole tainnut asian eteen tehdä mitään, ei ainakaan kukaan ole ottanut yhteyttä.

Miksi musta on tullut näin säikky?? Tälläkin hetkellä makaan sängyssä ja jokainen pienikin ääni saa minut säpsähtämään. Tuntuu etten osaa enää rentona ja rennosti ollakaan. Saa nähdä mitä tästäkin seuraa. Psykoterapia olisi nyt enemmän kuin tervetullutta, mutta näinä aikoina tuntuu ettei sitäkään apua saa nyt kun sitä oikeasti tarvitsisi. Lääkkeitä en enää halua. Ehkä tämä tästä selkiytyy. Toivotaan niin.

Ahdistaa!!!

2022-07-24T18:56:00+03:00

Äsken sain mielenkiintoisen viestin äidiltäni. Kysyi onko ex-aviomiehelläni moottoripyörää sillä joku hänen näköinen ja häneltä kuulostava oli käynyt heidän oven takana koputtelemassa. Soitin heti viestin luettuani perään ja sanoin etteivät avaa ovea kenellekään josta eivät ole varmoja. Mut sitten jäin miettimään että kun viikko sitten kerroin parille ihmiselle että olen tytön kanssa tulossa käymään kotikaupungissamme, alkoi kummasti viestejä tulla yhdestä sun toisesta suunnasta.

Kyseisenä päivänä kun olimme käymässä siinä kaupungissa, tuli viestiä jälleen paristakin suunnasta että "ootko tulossa? Nähdäänkö me tänään? Ootko jo perillä?". Unohdin täysin viesteihin vastaamisen sillä näin pitkästä aikaa vanhempia ja pikkuveljeä. Eikä toisaalta aikaa olisi ollutkaan nähdä ketään muita sillä seuraavana päivänä piti olla taas Vantaalla hoitamassa pakollisia asioita.

Koitti tämä seuraava päivä, perjantai. Päivä meni muuten hyvin kunnes tuli illalla erään tutun profiilista viesti jossa kysyy exäni puolesta josko voisi nähdä tyttöä ja jutella mun kanssa. Edelleenkin mua ihmetyttää miksi laittaa kaverinsa kysymään tuota eikä itse ota yhteyttä. Sama juttu niin kuin talvella.

Tänään vielä laitoin viestiä tälle tutulle että ensinnäkin 1) mä tarjosin valvottua tapaamis vaihtoehtoa jo silloin kaksi vuotta sitten johon exäni ei suostunut ja 2) jos oikeasti on halukas tapaamaan meitä, ottaa yhteyttä sossun kautta. Tämä tuttu kirjoitti viestin että ymmärtää kyllä, onhan hänelläkin lapsia. Mut mikä siinä on ettei tämä mun ex ymmärrä.

Raskaasti vaikuttaa vieläkin kaikki exän kanssa kokema. Pelkästään se että hänen näköinen tyyppi kävi mun vanhempien oven takana, aiheutti paniikkikohtauksen. Tytön puolesta alkoi ahdistaa se, että miten hän reagoi näin parin vuoden jälkeen jos tapaa isänsä. Ex kun ei ole muistanut synttäreillä eikä edes jouluna. Ja tasan tarkkaan on tiennyt että jos vaan motivaatiota on ja seulat on puhtaat, tapaamisia olisi voinut järjestää sossun kautta. Tuntuu vaan että hän on odottanut että minä taas järkkäisin kaiken valmiiksi. Ei onnistu.

Miksi aina kun tuntuu asiat menevän hyvin, tulee jotain tällaista vastaan?? Mä tiedän että etävanhemmalla on oikeus tavata lastaan mut mitä se kertoo siitä etävanhemmasta ettei suostunut lapsen asioihin liittyviin palavereihin.. ei mihinkään. Elatusasiat, tapaamiset, huoltajuus... Minä kun tein oman osani niin kuin kuuluu, hän pisti liinat kiinni eikä suostunut mihinkään yhteistyöhön. Hänen mielestään emme olisi tarvinneet sossuja väliin... yllätys mikä vastaus jos on jotain salattavaa mut nyt hänellä ei muuta vaihtoehtoa ole.

Anteeksi pitkä tilitys, oli pakko päästä purkaa ajatuksia.

Mikä Siinä On

2022-07-23T09:54:00+03:00

Ei tunnu menevän eräälle perille että jos haluaa tavata minua ja varsinkin pikkuista, se hoidetaan viranomaisten kautta ja valvotusti. Kaksi vuotta sitten otetuani eron hyvistä syistä, halusin hoitaa nämä tapaamisasiat virallista reittiä. Varasin lastenvalvojalle ajan, jossa myös itse kävin hoitamassa oman osuuteni. Tämä toinen puolisko ei saapunut paikalle. Ei yhteenkään sovituista tapaamisista. Mulla oli tapaamisille kaksi vaatimusta: seulat pitää olla puhtaat ja tapaamiset hoidetaan valvotusti. Lastensuojelun palavereihin ei myöskään osallistunut vaikka niin lupasi. Syykin selvisi myöhemmin miksi ei paikalle saapunut. Tämän syyn kuultuani jäin pohtimaan hiljaa mielessäni että välittääkö tämä ihminen aidosti pienestään ollenkaan. Kesän 2020 jälkeen emme kuulleet pihaustakaan hänestä. Ajattelin että kai hän osaa ottaa yhteyttä viranomaisiin jos haluaa tapaamiset. Itse en suostu häntä tapaamaan niin ettei viranomaiset ole paikalla tai että joku hänen kaveri valvoo tapaamista. Ei todellakaan. En luota. En yhtään.

Nyt sitten ensimmäisen kerran kuulin tästä ihmisestä viime talvena. Mutta sekin viesti tuli jonkun kaverinsa profiilista. Pyysi saada tavata ja keskustella. Lupasi laittaa yhteystiedot, joita ei ikinä sitten tullutkaan. Ja nyt eilen illalla sama juttu. Sain hänen kaverinsa profiilista viestiä jossa jälleen luki että tämä herra X haluaisi tavata pientä ja keskustella. Ja että tämä kaveri voisi toimia välikätenä tässä asiassa. Siinä kohtaa alkoi hälytyskellot soimaan. Miksi tämä herra X ei ota yhteyttä virallisia reittejä?! Minä kyllä suostun tapamiseen heti kun viranomaisilta tulee yhteydenottoa jonka hän on itse pyytänyt. Vai olisiko asia jälleen niin ettei seulat ole puhtaat ja on jotain muutakin salattavaa... Jos hän vain olisi jo silloin kaksi vuotta sitten hoitanut kanssani nämä asiat kuntoon, voisi hänellä olla nyt säännölliset tapaamiset pienen kanssa. Mutta kun toinen elämä vie niin kovasti...

Minä hoidin asiat itse siihen pisteeseen että lastensuojelun asiakkuus lopettiin, käyn töissä, sain meille täydellisen kodin pään päälle ja se tärkein: kumpikaan meistä, minä tai pieni, ei kärsitä enää jatkuvasta pelosta ja ahdistuksesta vaan meillä on kaikki hyvin. Ja sellaisena haluan tämän pitääkin.

Kysymys jota kuitenkin mietin on, olenko minä huono äiti kun haluan suojella lastani ja hoitaa asiat virallisia teitä pitkin? Etten suostu random tapaamisiin ihan ykskaks ihmisen kanssa joka hyvin selkeästi on osoittanut mikä on hänelle tärkeintä, jonkun random ihmisen kanssa josta 90% varmuudella tiedän ettei selviä päiviä juurikaan ole taustalla. Elämän isoja kysymyksiä ja aiheita. No, kyllä tämä kohta selviää kun avioero astuu vielä tämän vuoden aikana voimaan ja samalla siinä selvitetään loputkin.

Kiitos & Hei

Duracelina... Taas!

2022-07-19T20:08:00+03:00

Voiko ihmistä enempää ärsyttää. Jatkuvasti pitää olla jotain tekemässä. Viime torstaina alkoi kahden viikon kesäloma jolloin ajattelin että nyt saa levätä ja ottaa rauhallisesti. Ja katin kontit! Torstain jälkeen en ole ollut juuri hetkeäkään aloillaan. Aamulla kun saisi nukkua pidempään, ei onnistu sekään. Herään automaattisesti ennen seitsemää ja siitä alkaen olenkin koko ajan tekemässä jotain. Siivoan, ramppaan parvekkeella, yritän katsoa hieman piirrettyjä tyttäreni kanssa... Jos viisi minuuttia pystyn olemaan sohvalla, se on jo historiallista. Sitten taas ylös ja kahvin laittoon, parvekkeelle.. siirtelen huonekaluja monta kertaa eri paikkoihin ja ikinä ei mikään miellytä silmää vaikka laittaisin miten päin. Siivoilen hieman lisää, käyn muksun kanssa kaupassa, kotiin tullessa laitan tavarat kaappiin jolloin olen samaan aikaan aloittamassa vaatekaappien siivousta sekä saunan pesua. Tätä samaa rumbaa jatkuu iltaan asti. Nukkumaanmeno on tuskaa, uni ei tule vaikka kuinka niitä lampaita laskisin. Tunnen että kroppa käy ylikierroksilla 24/7 samoin mieli mutta en saa itseäni rauhoittumaan. Onneksi nyt kuitenkin olen tytön kanssa kahdestaan.

Juoksutettavana(ko)?!

2022-05-31T14:26:00+03:00

On mennyt viikko siitä kun entinen ystäväni teki musta perättömän lasun. En oikeastaan ymmärrä mistä hän edes repi sellaista tekstiä siihen ilmoitukseen mut meni niin utopistiseksi että huhheijaa. Kaikki mun sanomiset oli vääristelty ja käännetty aivan toisenlaiseksi mitä hänen kanssaan olen puhunut. Sossutkin ihmettelivät kyseistä ilmoitusta todella paljon. Raportissakin luki: "Todettu kasvotusten äidin olevan selvinpäin ja oikein hyvässä kunnossa. Ilmoitus aiheeton ja tehty mitä ilmeisimmin kiusalla". Tämän jälkeen en ole kyseisestä ihmisestä kuullut pihaustakaan kunnes sitten tänään aamulla. Muisti muka ykskaks näin viikon jälkeen että koiran vaatteet unohtuivat. Että mun olis pitänyt lähteä niitä vielä hänelle kiikuttamaan kaiken sen jälkeen mitä teki. Jätin vastaamatta. Koska, nyt on mun aika laittaa rajat joiden yli ei enää kävele kukaan. Tämä ihminen olettaa varmasti että kilttinä ihmisenä teen niin kuin hän haluaa. Enpä muuten tee. Mulla on suoraansanottuna parempaakin tekemistä kuin juosta hänen asioillaan. Kuten oma elämä. Toisekseen, ne takit joita hän ei viikko sitten halunnut, lähti roskiin niiden muiden tavaroiden mukana joita en voinut mukaan ottaa. Home oli ehtinyt tarttua kankaisiinkin. Jos hän olisi kyseistä asiaa kysynyt vaikka viime perjantaina tai lauantaina, olisin ehkä voinut ne jopa ottaa mukaan mut että näin viikon jälkeen. Hän tiesi tasan että muutetaan. Ihmettelen suuresti. Viikko sitten laittoi että ottaisin vain koiran ja valjaat mukaan sillä muuta ei pysty kantamaan.. no miten nyt sit pystyy?! En mä tästä yöuniani menetä mut ärsyttää suuresti. Kuvitteleeko ihmiset todella et mua voi kohdella ja käskyttää miten tahansa?! Mä en suostu olemaan enää kenenkään käskyläinen. En ikinä!!

Nyt voi ehkä jo hengittää

2022-05-25T21:33:00+03:00

Tänään oli vihdoin muutto uuteen kotiin. Kaikesta huolimatta mitä eräs ihminen yritti mulle aiheuttaa, jaksoin kuin jaksoinkin tämän loppuun. Itse muuttoon meni tunti. Huomasin kuitenkin tekeväni jälleen montaa asiaa samaan aikaan.. yritin saada liikaa tehtyä valmiiksi yhtenä päivänä vaikka aikaa on vaikka kuinka. Jostain syystä musta tuntuu koko ajan että tämäkään ei ole pysyvää, vaan riuhtaistaan pois heti kun alan kotiutumaan ja tottumaan ajatukseen asumisesta tässä ihanassa kodissa. Sitten vielä tämä eräs laittoi viestiä eiliseen liittyen: "toivottavasti sait apua". En vastannut mitään sillä olisin todennäköisesti purkanut oman väsymykseni häneen. Kävimme tyttäreni kanssa saunassa ja nyt vihdoin tuntuu että aito väsymys painaa päälle. Ei henkinen vaan ihan normaali haukottelu ja halu käydä nukkumaan. Uskon että ensi yönä nukuin kuin pieni lapsi. Rauhallisesti ja pitkään. Hyvää yötä

Ei hyvää päivää!!!

2022-05-24T20:43:00+03:00

Kyllähän oli jälleen päivä. Ja ilta. Koira siis pääsi toiseen paikkaan juuri ennen muuttoa. Tosin se ei mennyt niin kuin piti. Kaikki lähti viime viikkoisesta viestittelystä tämän ihmisen kanssa jolta koiran sain. En todellakaan vaatinut häntä ottamaan sitä takaisin vaan hän itse sanoi tulevansa hakemaan sen, latoen samalla niin ilkeitä viestejä että oikeasti ne sanat sattui. Viimeisiä komea ääniviestejä en edes halunnut kuunnella, sillä olo oli aivan kauhea jo aiemmista. Päivät kului viikonlopun yli, stressasin kovasti sitä pääsisikö koira takaisin tälle ihmiselle vai jatkaisinko etsintöjä muualta. Tuli maanantai eikä tästä ihmisestä kuulunut mitään. Tuli tiistai ja ajattelin jotta soitan vielä eläinsuojeluun kysyäkseni mitä teen jos tämä eräs ei ottaisikaan sitä koiraa takaisin. Halusin olla rehellinen ja se kostautui samantien. Kun tämä ihminen sai tietää että olen kysellyt eläinsuojelusta neuvoa, hän raivostui täysin. Hän alkoi väittämään ensin puhelimessa että olen vetänyt jotain ja muka sekaisin. Myöhemmin kun veimme tytön kanssa koiran hänelle, hän jatkoi samaa toitotusta ja sai minut niin huonovointiseksi omilla sanoillaan ettei mitään rajaa. Lähdimme tytön kanssa kohti kotia ja henkeäni ahdisti. Pääsimme kotiin, puhelin piippasi. Tämä ihminen kertoi että haki LaSusta mulle apua jotta saan itseni "kasaan"!! Ei mennyt kuin tunti, tulivat sossut oven taakse tarkistamaan tilanteen. He katsoivat minua ihmeissään ja totesivat että olen selvinpäin enkä yhtään sellainen miten tämä eräs minut kuvaili: tärisevänä ja tyhjyyteen tuijottana. Hän myös oli värittänyt kuvaa minun lääkityksistä.. että olisin lopettanut kaikki kerralla seinään. Hänelle kerroin kylläkin että halusin itse lopettaa vahvat psyykenlääkkeet ja että vaihdettiin miedommat tilalle. Olen kyllä nukkunut melko huonosti mutta stressi ja ahdistus ovat olleet osasyy siihen. Sossuille kerroin miten asiat ovat. Hetken juteltuamme he vielä totesivat että hienoa että asiat on kunnossa. Ei heillä mitään huolta noussut. Heitä vaan harmitti että tämä eräs päätti tehdä kiusaa minulle näin. Vain koska luovuin hänen antamastaan koirasta koska en voinut sitä uuteen asuntoon ottaa koska siellä eläimiä ei sallita ja koska en suostunut jäämään homekämppään enää hetkeksikään. Tämä muistutti todella paljon viime jouluista LaSu ilmoitusta jonka teki exäni. Vain koska jätin hänet, sillä en voinut enää hyvin kyseisessä suhteessa. Molemmat heistä päättivät käyttää aseenaan minun menneisyyttä, jonka kanssa olen nykyään sinut mutta joka aiheutti todella paljon tuskaa niin itselleni kuin kaikille läheisilleni. Näköjään näiden "parempien" silmissä oon aina vaan se sama narkkari vaikka olen jo vuosia ollut kuivilla.
Että näin <3

Nyt tekee pahaa

2022-05-18T18:47:00+03:00

Mä oon yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt. Ja nyt tuntuu et teen mä mitä vaan, oon paska äiti, ystävä ja ihminen.

Talvella sain kaveriltani koiran. Alkuun oli puhetta että tulee kokeiluun. Kaikki meni hyvin. Tämä kaverini tiesi että etsimme asuntoa sillä entisessä asunnossa paha sisäilma/homeongelma. Laitoin hakemusta kaupungille, eri vuokrafirmoihin ja jopa seurakunnalle. Vallitsevan tilanteen takia asuntoja ei ihan helposti saa varsinkaan kaupungilta. Muissa vuokrafirmoissa tuli esteeksi luottotiedot sekä korkeat vuokrat. Joten etsin yksityiseltä sektorilta. Ja löysin. Tässä kohtaa minulla ei ole varaa kieltäytyä sillä mitä pidempään asuttiin vanhassa asunnossa, sen kipeämpiä olimme tyttären kanssa. Otin siis asunnon vastaan nopealla aikataululla. Ongelmaksi muodostui tämä koira. Vuokrasopimus kielsi lemmikit ja vaikka puhuin asiasta vuokranantajan kanssa, hän kielsi. Ilmoitin tälle kaverille tilanteen jolloin hän ilmoitti ettei voinut ottaa koiraa takaisin. Etsin ja etsin koiralle uutta kotia, tuloksetta. Jossain vaiheessa kaverini laittoi viestiä että mitä aion tehdä. Totesin että piikille ei missään nimessä, jatkan uuden kodin etsintöjä. Hän oli sitä mieltä että koska hänkin pitänyt koiria asunnossa vastoin vuokrasopimuksen ehtoja, voisin minäkin tehdä niin. Ei. En todellakaan voi. Olisin joutunut elämään päivittäin kalvavan tunteen kanssa ja miettiä milloin jään kiinni. Kaverini sanoi että tee niin kuin haluat.

Meni päiviä ettei kaverista kuulunut mitään. Kunnes hän sitten laittoi jälleen viestiä että mitä aion koiran suhteen tehdä. Ilmoitin että olen etsinyt sille uutta kotia, jälleen tuloksetta. Tässä kohtaa muuttoon aikaa viikko ja minun olisi luovuttava koirasta. Sitten alkoi arvostelun ja syyllistämisen tulva. Alkoi kysely että onko tämä päätös omani vai onko taas joku mies päättämässä tästä. Käytti myös minun menneisyyttä aseena syyllistäessään. Vetosi tyttäreni mielenterveyteen ym. Tyttäreni mielenterveys olisi kuulemma vaarassa tämän koirasta luopumisen takia. Sitten minulla napsahti. Tuntui kuin toisessa päässä olisi ollut exäni. Aivan samanlaista tekstiä. Tuntui kuin millään muulla ei olisi merkitystä kuin koiralla. Olenko minä paska mutsi kun ajattelin ensisijaisesti tyttäreni terveyttä ja hyvinvointia?! Pitäisikö minun elää tämän kaverin ehdoilla riskeeraten pienen terveyden?! Olisiko minun pitänyt kysyä lupa tähän muuttoon ennen vuokrasopimuksen allekirjoitusta?! Enkö minä saa tehdä sellaisia ratkaisuja jotka ovat minulle tärkeimmät?! Eikö tyttäreni terveydellä ole mitään merkitystä?!

Tytär on ollut vanhan asunnon aikana enemmän kipeänä kuin ikinä ennen. Ja koska olen yksinhuoltaja, on jaksaminen ollut aika kortilla muutenkin. Avaan vanhat haavat viikoittain terapiassa. Asioita joita en todellakaan haluaisi muistella. Kärsin ahdistuksesta, uniongelmista sekä masennuksesta ja kaikki juontaa juurensa edellisiin parisuhteisiin narsistien kanssa. Ja nyt tämä kaverini muistutti todella paljon heitä. Tuntuu niin helvetin pahalta. Tässä mureni luotto häneen täysin. Itsetunto romahti. Omanarvon tunto romahti. Mä en enää jaksa.