Nyt voisin vaihteeksi kertoa mitä kaikkea positiivista elämästäni löytyy. Nyt kun on pitkään tuntunut siltä että negatiiviset asiat ja ihmiset ottaa vallan, on hyvä pysähtyä miettimään mitkä asiat ovat oikeasti hyvin. Aloitetaan nyt siitä rakkaimmasta. Tyttäreni. Hän on kohta 2,5-vuotias, terve tyttö. Tuo valoa elämääni vaikka olisi kuinka huono päivä. Hän syntyi syyskuussa 2017 toivotun raskauden tuloksena. Olin pitkään halunnut lasta ja aiempi raskaus vuonna 2016 päättyi keskenmenoon. Luulin etten ikinä saisi omaa lasta mutta toisin kävi. Ja siitä olen erittäin kiitollinen. 

Lapsen saamisessa on muitakin hyviä puolia kuin se nyytti. Nyytin mukana tulee vanhemmuus joka ainakin minua on kasvattanut päivä päivältä vahvemmaksi ja paremmaksi. Ei ole päivää, jolloin en olisi oivaltanut tai oppinut jotain uutta. Hienointa tässä on se, miten tärkeäksi ja kaivatuksi tunnen itseni. Aamulla ensimmäisenä kun saan silmäni auki, näen hymyilevän tytön joka on heti innoissaan kun äiti herää ja nousee ylös. Antaa halin ja näyttää että olen hänelle maailman tärkein. Aivan niin kuin hän on minulle. Mikään muu asia tässä maailmassa ei voita äitinä oloa ja sen tunnetta. Rakastan omaa auringonsädettäni niin paljon ettei ole tarpeeksi sanoja kuvaamaan sitä. 

Minulla on myös nykyisin kissa ja koira. Söpö ja Bella. Ja hekin ovat yhtä innoissaan minusta kuin lapseni. Tuntuu niin mahtavalta olla tarpeellinen, tarvittu. Aamuisin sen huomaa eläimistäkin, sillä kun herään, kissa tulee syliin kehräämään ja koira tulee iloisesti tervehtimään. Molemmat tietysti odottavat ruokaa. Minulta. Koska olen ainakin kissan kohdalla ainoa joka pitää huolta ja ruokkii. Koiraa käytän nykyisin minä enemmän ulkona kuin mieheni. Kotiin tullessa alkaa yleensä iloinen ulvonta. Tänäänkin töistä tullessa koira oli niin onnellinen että talutti minua hihasta ensin keittiöön, nuoli naaman ja sitten tuli vielä vessaankin mukaan :D Söpö ja Bella ovat minulle tassuterapeutteja joita ilman sekoaisin. 

Minulla on myös maailman ihanin paras ystävä jolle voin puhua ihan kaikesta. Luottamus on täydellistä, eikä ikinä hänen kanssaan ole tarvinnut miettiä mitä voi sanoa. Oli suuri kunnia olla heidän häissään todistajana ja laittaa hiukset ja meikki ennen h-hetkeä. Hänen kaltaistaan ei toista maailmasta löydy <3

Sitten on vielä omat vanhemmat joita saan kiittää kaikesta tuesta ja  ymmärryksestä elämäni varrella. Ei ole ollut helppoa olla päihderiippuvaisen vanhemmat. Niin monia itkuja ja ahdistuksia aiheutin heille omalla typerällä käytökselläni mutta onneksi olemme asioista puhuneet ja olen anteeksi saanut. Myös ne kaikista pahimmat jutut. Pikkuveljeni ansaitsee myös suuret kiitokset kaikesta. En ole ollut helppo isosisko, enkä hyvä esimerkki mutta minun kova elämäni opetti hänelle mitä polkua ei kannata lähteä kulkemaan. Nykyään hänellä vaimo, lapsi tulossa ja omakotitalo kohta muuttovalmiina. Hänellä menee todella hyvin ja olenkin erittäin ylpeä ja onnellinen hänen puolestaan. 

Eikä unohdeta sitä että olen ollut ihan kohta neljä vuotta kuivilla huumeista. Ei ole sekään ollut helppoa mutta kaikki nuo edellä mainitut asiat pitävät minut ruodussa ja tsemppaavat. Olen myös päässyt viimein töihin. Viime lokakuussa aloitin Kohti Työtä ry:ssä siivoustiimissä ja olen tykännyt paljon siitä työstä. Saan omaa aikaa ja samalla saan tavata uusia ihmisiä, käydä erilaisissa paikoissa ja tehdä sitä mitä rakastan. Pomo on ihan paras, samoin kaikki muut työntekijät. 

Siinä nyt muutamia positiivisia asioita joista olen hyvin onnellinen, että ne ovat olemassa ja toteutuneet. Ei tämä mun elämä niin hullusti olekaan. Vaikka tosiaan elämässäni on myös negatiivista, ahdistusta ja stressiä, en aio sen pysäyttää tai lannistaa minua. Päinvastoin.