Minkälaisia työpäiviä ihmisillä onkaan. Ja mitä se koko vuorokausi pitää sisällään. Omalla kohdallani jokainen työpäivän aamu on lähes samanlainen; herätys klo 5.30, joskus ehkä aiemminkin. Riippuen ihan siitä miten aikaisin tyttäreni herää. Sängystä noustuani laitan ensimmäisenä kissalle ruoat ja putsaan hiekkalaatikon. Sen jälkeen vasta EHKÄ laitan kahvit tippumaan, mutta jos tytär on jo hereillä, vaihdan ensin hänelle vaipan ja laitan aamupalaa. Siinä välissä yritän ehtiä vessaan laittamaan hiukset ojennukseen etten näyttäisi aivan linnunpelättimeltä töihin mennessä. Siihen saan menemään yhteensä 10 minuuttia. Samalla tarkkailen mitä tytär tekee. Useimmiten katselee tabletilta jotain piirrettyä tai sitten tulee kylpyhuoneseen läträämään vedellä. Kun kello tulee 6.15, laitan koiralle ruoan. Siinä samassa saan välillä juosta etsimässä tyttärelle milloin mitäkin hukassa olevaa tavaraa. Ja aikaa kuluu. Kun saan koiralle ruoan laitettua, käyn nopeasti vaihtamassa vaatteeni, jotka olen edellisenä päivänä ottanut esille. Tässä vaiheessa kello on jo 6.30. Sitten on vuorossa tyttären tarhavaatteiden esille laitto, koska puoliso ei näköjään omista silmiä, saati jalkoja, jotta kävisi ne itse etsimässä ja hakemassa. Ei, ei, ei. Se on aina minun tehtävä. Kun saan tyttären vaatteet esille, laitan ulkovaatteet päälle ja kengät jalkaan, käsken koiran eteiseen jotta saan hihnan kiinni ja lähden ulos pikaisesti lenkittämään sen, koska kukaan muu ei sitä minun työaamuina tee! Ulkona koiran kanssa menee noin 10 minuuttia joten kun tulen takaisin sisälle, kello on 6.50 jolloin saan EHKÄ juoda kahvikupillisen RAUHASSA. Voitte varmasti kuvitella ärsytykseni kun tietää että puoliso on pidempään tyttären kanssa kotona, eikä hän silti auta yhtään. Makaa vaan sohvalla ja käskyttää antamaan sitä sun tätä. On ollut monia aamuja jolloin oikeasti mietin, miksi en herää vaikka klo 4? Saisinko/muistaisinko sittenkään hoitaa kaikkea rauhassa?! Ovesta ulos päästyäni kävelen sitten lähikaupalle ostamaan töihin taukoja varten jotain pientä purtavaa. Sitten 7.20 lähtee bussi. Noin klo 7.38 olen yleensä jo työpaikalla jossa sitten viimeistään saan juoda kahvit rauhassa. Mutta että pitää sinne asti odottaa! Tänään oma aamuni oli juuri tuollainen edellä kuvattu. Ristiniemessä olimme siivoamassa ja takaisin työpaikalle tullessa törmäsin yhteen ihanaan ihmiseen. Hän on ollut aikoinaan isäni kanssa samassa työpaikassa mutta nyt me olemme työkavereita. Hänelle kerroin kuulumiset, pintapuoliin jolloin hän sanoi halatessaan minua, että meidän olisi hyvä istua joskus ihan ajan kanssa alas ja puhua kunnolla. Sillä hän näki minusta etten voi hyvin. Katsotaan nyt milloin ehditään. Nyt olen kotona, selkä jumissa ja odotan että puoliso tuo tytön kotiin. Tänään en siivoa enää yhtään, vaan meinaan ottaa aikaa itselleni ja valmistautua huomiseen aamuun <3