Onpas ollut kiva päivä tänään. Heräsin aamulla jälleen 5.30, tyttö heräsi samaan aikaan. Sain rauhassa laittaa tytölle aamukaakaon ja hoitaa omat aamutoimet. Ainut asia mikä tietysti ärsytti aivan älyttömästi, oli se ettei mieheni taaskaan jaksanut nousta ylös sängystä kun sanoin että lähden käyttämään koiran ulkona. Odottelin terassilla ja katselin, nouseeko herra ylös. No kun ei noussut, poltin tupakan rauhassa ikkunan edessä josta näin tytön koko ajan. Sitten menin takaisin sisään. Koiramme ei päässyt edes sen jälkeen ulos kun olin lähtenyt töihin ja tyttö oli viety tarhaan. Ei. Kun vaikuttaa olevan täysi mahdottomuus hoitaa edes tuollaista asiaa. Minä en tyttöä suostu jättämään yksin sisälle ilman valvovaa silmää. Mutta joo, tähän päivään kuului myös hyvää. Tosin työpaikan saralta. Olimme pomon ja toisen työkaverin kanssa Höyterin kurssikeskusta siivoamassa. Todella nopeasti saatiin hommat loppuun ja osan ajasta jouduin vain istuskelemaan kun ei ollut mitään tekemistä. Myöhemmin kävimme katsomassa huomisen (ja loppuviikon kohteen) Karhulan keskustasta. Ja pakko sanoa, sitä asuntoa ei kaksi ihmistä saa mitenkään parissa päivässä siivottua lattiasta kattoon. Onneksi pomo sanoi että tarvittaessa on mahdollisuus jatkaa koko viikko. Työpäivän jälkeen kävin kaupungissa pakolliset asiat hoitamassa. Helpotti taas kummasti kun sain purkaa mieltäni. Keskiviikkona olisi pitkä tapaaminen perhetyön kanssa... Toivottavasti saadaan joku suunnitelma laadittua mahdollisimman nopeasti. Ja viikon päästä on LaSu palaveri... Sitä odotan oikeastaan kauhulla. Mutta nyt olen kotona, eläimien kanssa. Koira pääsi ulos ja kissa sai lisää ruokaa. Huomenna taas makkaraperunapäivä :P