Täällä ollaan! Turvakodissa. Sain kerrottua kaiken tänään. Ääneen. Mua pelotti aamupäivällä todella paljon, ja ehkä vieläkin pelko pitää otetta. En ole nukkunut ollenkaan. Eikä ole tyttökään. Tyttö itkee kotiin kovasti, mutta tilanne on nyt tämä. Yritän parhaani selittää asioita muttei se ole niin helppoa noin pienelle. Hän kaipaa isäänsä kovasti. Ja kissaa sekä koiraa. Mutta hän ei ymmärrä vielä pitkään aikaan sitä syytä, miksi tein näin. Mutta tämä oli oikea ratkaisu. Jos olisin vain katsonut läpi sormien tukistamisen ja uhkailun, olisimme hajonneet vain entistä enemmän. Musta tuntuu että kunhan aikaa menee viikko, kaksi, kolme niin ehkäpä mieheni ymmärtää että tein tämän meidän kaikkien parhaaksi. Tai sitten ei. Juuri huomasin, että juuri se laukku, jossa oli mielialalääkkeeni, jäi kotiin. Enkä tiedä miten sen sieltä saan. Minun täytyy varmaan ottaa klinikkaan yhteyttä nyt viikonloppuna ja selittää tilanne. En voi enkä halua mennä enää kotiin kun en tiedä mitä sieltä tulisi vastaan.