Lauantai. Siis tänään. Päivä on ollut kaunis, ilma lämmin. Tyttären kanssa herätty todella aikaisin ja ehditty jo tehdä vaikka mitä. Käytiin heti aamusta minun vanhempia moikkaamassa. Siellä oli lämmin tunnelma, siitäkin huolimatta että isäni kirosi pientä nuhaa. Saatiin aamupalaksi herkkua. Ranskalaisia ja kalapuikkoja. Sen jälkeen sain kunnon pannukahvia. Äitini on mestari keittämään maailman parhainta kahvia. Tyttäreni viihtyi taas todella hienosti siellä ja parasta taisi olla parvekkeella olo, kun sai ihastella upeita kukkia ja kasveja. Heillä kasvaa jopa chiliä siellä! Sitten klo 11 aikoihin lähdettiin takaisin kotiin sillä tyttäreni oli päästävä päiväunille. Nukahti kyllä todella nopeasti. Neiti nukkui reilun tunnin ja sen jälkeen lähdettiin torin suuntaan. Siellä sitten tavattiin tyttären isän kanssa. Tyttäreni meni todella hämilleen koko hommasta, hyvä ettei itkemään käynyt aluksi. Mutta minun oli pakko nähdä sitä ihmistä sillä tarvitsin rahaa ja hän oli luvannut auttaa meitä taloudellisesti jos tilanteet niin vaatii. Ja nyt todella vaati. Juttelin asioista hänen kanssaan, tosin niiden oikeilla nimillä puhuminen oli hieman haastavaa sillä kumpikaan ei halua että tytär kuulee niistä. Kaupassa käytyämme kävelimme minun ja tytön asunnolle ja huomasin että tyttäreni alkoi selvästi miettimään kaikenlaista. Sanoinkin ex-miehelleni että on hyvä että hän näkee lastaan mutta parempi että hän hoitaa ensin omat asiansa kuntoon, kaikinpuolin, ennen kuin alkaa olemaan tytön elämässä yhtään enempää mukana. Olen myös tehnyt selväksi että paria meistä ei enää ikinä tule, mutta tekemisissä voidaan olla tytön takia. Ei todellakaan muuten. Nyt mielenkiinnolla odotan miten tyttö alkaa käyttätymään tämän jälkeen. Jos viime viikolla 5 minuutin näkeminen aiheutti sellaisen uhman, miten käy nyt?! Mutta enhän minä voi kieltää isää tapaamasta omaa lastaan jos toinen on kerta selvinpäin ja rauhallinen. Niin kauan kun meillä on yhteishuoltajuus, hänellä on oikeus nähdä omaa lastaan silloin kun haluaa. Onneksi hän nyt kuitenkin on sen verran järkevä, että antaa minun päättää nyt asioista. Mutta katsotaan nyt mitä tästä seuraa. Hyvää... vai äärettömän paljon huonompaa...