Siis voi hyvänen aika että mä taas osaan! Törmäsin mun kumpaankin exään ystävän luona ja toisen kanssa sain jo juteltua jonkin verran. Mutta se kun ei olis halunnut jäädä pelkälle juttelutasolle... Onneks olin päättäväinen ja sanoin ei! Meinaan exät on exiä syystä. Hän voi olla ystävä ja tytölle isä, mutta ei mitään muuta. Sitten juteltuamme jäin miettimään tätä outoa kuvioa joka tässä alkoi hahmottumaan... yksi nainen otti yhteyttä, valitti ex-ongelmiaan, hänen ex laittoi mulle kaveripyynnön, naapuri tiennyt tasantarkkaan missä mä asun, exä puhunut hyvin sekavia hyvin levottomana minulle, toiselle exälleni oli sanottu että eräs tyyppi on pyytänyt ottamaan yhteyttä ja itse näin kyseisen tyypin tasan viikko sitten. Plus se ensimmäinen ovikellon soitto noin kuukausi takaperin... Tämä asunto ei enää tunnu turvalliselta. Itse kyllä pystyisin asumaan tässä, mutta kun minulla on pieni tytär jonka turvallisuus menee kaiken muun edelle. Tuntuu aivan kuin tietyt ihmiset haluaisivat tehdä kiusaa ja kytätä menemisiäni ja ketkä kaikki täällä käy... Onneksi tämä ex-aviomieheni kuitenkin suojelee ja pitää huolen meistä. Hän sanoikin että meinaa ottaa selvää vähän näistä jutuista... Koska tuo on todella stressaavaa... välillä tuntuu että minun psyykellä leikitään nyt niin kauan että sekoan tms.