Kylläpä tänään on ollut taas ihana päivä. Yö meni vähän kehnosti sillä tytär sai kauhukohtauksen jota kesti n. 10 min jonka jälkeen hän siirtyi viereeni nukkumaan. Itsehän tietysti tarkkailin häntä mutta loppu yö meni hyvin hänen osaltaan. Aamulla sain tytön tarhaan ilman uhmakohtauksia tai mitään muutakaan. Iloisena tyttö jäi leikkimään kavereiden kanssa. Kotiin päästyäni tunsin itseni todella väsyneeksi, joten torkahdin hetkeksi sohvalle Vampyyripäiväkirjojen pyöriessä taustalla. Mielialani on ollut suhteellisen hyvä nyt pari kolme päivää mutta se että lähdin käymään parhaan ystäväni luona kahvilla, piristi mieltäni entisestään. Hänen seurassaan kun minun ei tarvitse olla mitään muuta kuin mitä olen. Hänen kanssaan pystyn puhumaan aivan kaikesta. Siis todellakin aivan kaikesta. Ja naurua riittää niin että silmät käy vuotamaan. Tälle ystävälle olen niin kiitollinen että olen saanut hänet elämääni. Vuosia oli monia tuossa välissä ettei oltu tekemisissä. Ja kuitenkin niiden vuosien jälkeen tuntui ettei oltaisi oltu erossa päivääkään. Meillä ymmärrys ja luottamus pelaa täysin. Ja ilman hänen tukeaan olisin varmasti jo antanut periksi tai seonnut. Joten kyllä, hän on minun rakkain ja tärkein ystävä.