Tänään oli vihdoin muutto uuteen kotiin. Kaikesta huolimatta mitä eräs ihminen yritti mulle aiheuttaa, jaksoin kuin jaksoinkin tämän loppuun. Itse muuttoon meni tunti. Huomasin kuitenkin tekeväni jälleen montaa asiaa samaan aikaan.. yritin saada liikaa tehtyä valmiiksi yhtenä päivänä vaikka aikaa on vaikka kuinka. Jostain syystä musta tuntuu koko ajan että tämäkään ei ole pysyvää, vaan riuhtaistaan pois heti kun alan kotiutumaan ja tottumaan ajatukseen asumisesta tässä ihanassa kodissa. Sitten vielä tämä eräs laittoi viestiä eiliseen liittyen: "toivottavasti sait apua". En vastannut mitään sillä olisin todennäköisesti purkanut oman väsymykseni häneen. Kävimme tyttäreni kanssa saunassa ja nyt vihdoin tuntuu että aito väsymys painaa päälle. Ei henkinen vaan ihan normaali haukottelu ja halu käydä nukkumaan. Uskon että ensi yönä nukuin kuin pieni lapsi. Rauhallisesti ja pitkään. Hyvää yötä