Ei tunnu menevän eräälle perille että jos haluaa tavata minua ja varsinkin pikkuista, se hoidetaan viranomaisten kautta ja valvotusti. Kaksi vuotta sitten otetuani eron hyvistä syistä, halusin hoitaa nämä tapaamisasiat virallista reittiä. Varasin lastenvalvojalle ajan, jossa myös itse kävin hoitamassa oman osuuteni. Tämä toinen puolisko ei saapunut paikalle. Ei yhteenkään sovituista tapaamisista. Mulla oli tapaamisille kaksi vaatimusta: seulat pitää olla puhtaat ja tapaamiset hoidetaan valvotusti. Lastensuojelun palavereihin ei myöskään osallistunut vaikka niin lupasi. Syykin selvisi myöhemmin miksi ei paikalle saapunut. Tämän syyn kuultuani jäin pohtimaan hiljaa mielessäni että välittääkö tämä ihminen aidosti pienestään ollenkaan. Kesän 2020 jälkeen emme kuulleet pihaustakaan hänestä. Ajattelin että kai hän osaa ottaa yhteyttä viranomaisiin jos haluaa tapaamiset. Itse en suostu häntä tapaamaan niin ettei viranomaiset ole paikalla tai että joku hänen kaveri valvoo tapaamista. Ei todellakaan. En luota. En yhtään. 

Nyt sitten ensimmäisen kerran kuulin tästä ihmisestä viime talvena. Mutta sekin viesti tuli jonkun kaverinsa profiilista. Pyysi saada tavata ja keskustella. Lupasi laittaa yhteystiedot, joita ei ikinä sitten tullutkaan. Ja nyt eilen illalla sama juttu. Sain hänen kaverinsa profiilista viestiä jossa jälleen luki että tämä herra X haluaisi tavata pientä ja keskustella. Ja että tämä kaveri voisi toimia välikätenä tässä asiassa. Siinä kohtaa alkoi hälytyskellot soimaan. Miksi tämä herra X ei ota yhteyttä virallisia reittejä?! Minä kyllä suostun tapamiseen heti kun viranomaisilta tulee yhteydenottoa jonka hän on itse pyytänyt. Vai olisiko asia jälleen niin ettei seulat ole puhtaat ja on jotain muutakin salattavaa... Jos hän vain olisi jo silloin kaksi vuotta sitten hoitanut kanssani nämä asiat kuntoon, voisi hänellä olla nyt säännölliset tapaamiset pienen kanssa. Mutta kun toinen elämä vie niin kovasti... 

Minä hoidin asiat itse siihen pisteeseen että lastensuojelun asiakkuus lopettiin, käyn töissä, sain meille täydellisen kodin pään päälle ja se tärkein: kumpikaan meistä, minä tai pieni, ei kärsitä enää jatkuvasta pelosta ja ahdistuksesta vaan meillä on kaikki hyvin. Ja sellaisena haluan tämän pitääkin. 

Kysymys jota kuitenkin mietin on, olenko minä huono äiti kun haluan suojella lastani ja hoitaa asiat virallisia teitä pitkin? Etten suostu random tapaamisiin ihan ykskaks ihmisen kanssa joka hyvin selkeästi on osoittanut mikä on hänelle tärkeintä, jonkun random ihmisen kanssa josta 90% varmuudella tiedän ettei selviä päiviä juurikaan ole taustalla. Elämän isoja kysymyksiä ja aiheita. No, kyllä tämä kohta selviää kun avioero astuu vielä tämän vuoden aikana voimaan ja samalla siinä selvitetään loputkin. 

Kiitos & Hei