tiistai, 31. toukokuu 2022

Juoksutettavana(ko)?!

On mennyt viikko siitä kun entinen ystäväni teki musta perättömän lasun. En oikeastaan ymmärrä mistä hän edes repi sellaista tekstiä siihen ilmoitukseen mut meni niin utopistiseksi että huhheijaa. Kaikki mun sanomiset oli vääristelty ja käännetty aivan toisenlaiseksi mitä hänen kanssaan olen puhunut. Sossutkin ihmettelivät kyseistä ilmoitusta todella paljon. Raportissakin luki: "Todettu kasvotusten äidin olevan selvinpäin ja oikein hyvässä kunnossa. Ilmoitus aiheeton ja tehty mitä ilmeisimmin kiusalla". Tämän jälkeen en ole kyseisestä ihmisestä kuullut pihaustakaan kunnes sitten tänään aamulla. Muisti muka ykskaks näin viikon jälkeen että koiran vaatteet unohtuivat. Että mun olis pitänyt lähteä niitä vielä hänelle kiikuttamaan kaiken sen jälkeen mitä teki. Jätin vastaamatta. Koska, nyt on mun aika laittaa rajat joiden yli ei enää kävele kukaan. Tämä ihminen olettaa varmasti että kilttinä ihmisenä teen niin kuin hän haluaa. Enpä muuten tee. Mulla on suoraansanottuna parempaakin tekemistä kuin juosta hänen asioillaan. Kuten oma elämä. Toisekseen, ne takit joita hän ei viikko sitten halunnut, lähti roskiin niiden muiden tavaroiden mukana joita en voinut mukaan ottaa. Home oli ehtinyt tarttua kankaisiinkin. Jos hän olisi kyseistä asiaa kysynyt vaikka viime perjantaina tai lauantaina, olisin ehkä voinut ne jopa ottaa mukaan mut että näin viikon jälkeen. Hän tiesi tasan että muutetaan. Ihmettelen suuresti. Viikko sitten laittoi että ottaisin vain koiran ja valjaat mukaan sillä muuta ei pysty kantamaan.. no miten nyt sit pystyy?! En mä tästä yöuniani menetä mut ärsyttää suuresti. Kuvitteleeko ihmiset todella et mua voi kohdella ja käskyttää miten tahansa?! Mä en suostu olemaan enää kenenkään käskyläinen. En ikinä!!

keskiviikko, 25. toukokuu 2022

Nyt voi ehkä jo hengittää

Tänään oli vihdoin muutto uuteen kotiin. Kaikesta huolimatta mitä eräs ihminen yritti mulle aiheuttaa, jaksoin kuin jaksoinkin tämän loppuun. Itse muuttoon meni tunti. Huomasin kuitenkin tekeväni jälleen montaa asiaa samaan aikaan.. yritin saada liikaa tehtyä valmiiksi yhtenä päivänä vaikka aikaa on vaikka kuinka. Jostain syystä musta tuntuu koko ajan että tämäkään ei ole pysyvää, vaan riuhtaistaan pois heti kun alan kotiutumaan ja tottumaan ajatukseen asumisesta tässä ihanassa kodissa. Sitten vielä tämä eräs laittoi viestiä eiliseen liittyen: "toivottavasti sait apua". En vastannut mitään sillä olisin todennäköisesti purkanut oman väsymykseni häneen. Kävimme tyttäreni kanssa saunassa ja nyt vihdoin tuntuu että aito väsymys painaa päälle. Ei henkinen vaan ihan normaali haukottelu ja halu käydä nukkumaan. Uskon että ensi yönä nukuin kuin pieni lapsi. Rauhallisesti ja pitkään. Hyvää yötä  


 

 

tiistai, 24. toukokuu 2022

Ei hyvää päivää!!!

Kyllähän oli jälleen päivä. Ja ilta. Koira siis pääsi toiseen paikkaan juuri ennen muuttoa. Tosin se ei mennyt niin kuin piti. Kaikki lähti viime viikkoisesta viestittelystä tämän ihmisen kanssa jolta koiran sain. En todellakaan vaatinut häntä ottamaan sitä takaisin vaan hän itse sanoi tulevansa hakemaan sen, latoen samalla niin ilkeitä viestejä että oikeasti ne sanat sattui. Viimeisiä komea ääniviestejä en edes halunnut kuunnella, sillä olo oli aivan kauhea jo aiemmista. Päivät kului viikonlopun yli, stressasin kovasti sitä pääsisikö koira takaisin tälle ihmiselle vai jatkaisinko etsintöjä muualta. Tuli maanantai eikä tästä ihmisestä kuulunut mitään. Tuli tiistai ja ajattelin jotta soitan vielä eläinsuojeluun kysyäkseni mitä teen jos tämä eräs ei ottaisikaan sitä koiraa takaisin. Halusin olla rehellinen ja se kostautui samantien. Kun tämä ihminen sai tietää että olen kysellyt eläinsuojelusta neuvoa, hän raivostui täysin. Hän alkoi väittämään ensin puhelimessa että olen vetänyt jotain ja muka sekaisin. Myöhemmin kun veimme tytön kanssa koiran hänelle, hän jatkoi samaa toitotusta ja sai minut niin huonovointiseksi omilla sanoillaan ettei mitään rajaa. Lähdimme tytön kanssa kohti kotia ja henkeäni ahdisti. Pääsimme kotiin, puhelin piippasi. Tämä ihminen kertoi että haki LaSusta mulle apua jotta saan itseni "kasaan"!! Ei mennyt kuin tunti, tulivat sossut oven taakse tarkistamaan tilanteen. He katsoivat minua ihmeissään ja totesivat että olen selvinpäin enkä yhtään sellainen miten tämä eräs minut kuvaili: tärisevänä ja tyhjyyteen tuijottana. Hän myös oli värittänyt kuvaa minun lääkityksistä.. että olisin lopettanut kaikki kerralla seinään. Hänelle kerroin kylläkin että halusin itse lopettaa vahvat psyykenlääkkeet ja että vaihdettiin miedommat tilalle. Olen kyllä nukkunut melko huonosti mutta stressi ja ahdistus ovat olleet osasyy siihen. Sossuille kerroin miten asiat ovat. Hetken juteltuamme he vielä totesivat että hienoa että asiat on kunnossa. Ei heillä mitään huolta noussut. Heitä vaan harmitti että tämä eräs päätti tehdä kiusaa minulle näin. Vain koska luovuin hänen antamastaan koirasta koska en voinut sitä uuteen asuntoon ottaa koska siellä eläimiä ei sallita ja koska en suostunut jäämään homekämppään enää hetkeksikään. Tämä muistutti todella paljon viime jouluista LaSu ilmoitusta jonka teki exäni. Vain koska jätin hänet, sillä en voinut enää hyvin kyseisessä suhteessa. Molemmat heistä päättivät käyttää aseenaan minun menneisyyttä, jonka kanssa olen nykyään sinut mutta joka aiheutti todella paljon tuskaa niin itselleni kuin kaikille läheisilleni. Näköjään näiden "parempien" silmissä oon aina vaan se sama narkkari vaikka olen jo vuosia ollut kuivilla. 
Että näin <3

keskiviikko, 18. toukokuu 2022

Nyt tekee pahaa

Mä oon yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt. Ja nyt tuntuu et teen mä mitä vaan, oon paska äiti, ystävä ja ihminen.

Talvella sain kaveriltani koiran. Alkuun oli puhetta että tulee kokeiluun. Kaikki meni hyvin. Tämä kaverini tiesi että etsimme asuntoa sillä entisessä asunnossa paha sisäilma/homeongelma. Laitoin hakemusta kaupungille, eri vuokrafirmoihin ja jopa seurakunnalle. Vallitsevan tilanteen takia asuntoja ei ihan helposti saa varsinkaan kaupungilta. Muissa vuokrafirmoissa tuli esteeksi luottotiedot sekä korkeat vuokrat. Joten etsin yksityiseltä sektorilta. Ja löysin. Tässä kohtaa minulla ei ole varaa kieltäytyä sillä mitä pidempään asuttiin vanhassa asunnossa, sen kipeämpiä olimme tyttären kanssa. Otin siis asunnon vastaan nopealla aikataululla. Ongelmaksi muodostui tämä koira. Vuokrasopimus kielsi lemmikit ja vaikka puhuin asiasta vuokranantajan kanssa, hän kielsi. Ilmoitin tälle kaverille tilanteen jolloin hän ilmoitti ettei voinut ottaa koiraa takaisin. Etsin ja etsin koiralle uutta kotia, tuloksetta. Jossain vaiheessa kaverini laittoi viestiä että mitä aion tehdä. Totesin että piikille ei missään nimessä, jatkan uuden kodin etsintöjä. Hän oli sitä mieltä että koska hänkin pitänyt koiria asunnossa vastoin vuokrasopimuksen ehtoja, voisin minäkin tehdä niin. Ei. En todellakaan voi. Olisin joutunut elämään päivittäin kalvavan tunteen kanssa ja miettiä milloin jään kiinni. Kaverini sanoi että tee niin kuin haluat. 

Meni päiviä ettei kaverista kuulunut mitään. Kunnes hän sitten laittoi jälleen viestiä että mitä aion koiran suhteen tehdä. Ilmoitin että olen etsinyt sille uutta kotia, jälleen tuloksetta. Tässä kohtaa muuttoon aikaa viikko ja minun olisi luovuttava koirasta. Sitten alkoi arvostelun ja syyllistämisen tulva. Alkoi kysely että onko tämä päätös omani vai onko taas joku mies päättämässä tästä. Käytti myös minun menneisyyttä aseena syyllistäessään. Vetosi tyttäreni mielenterveyteen ym. Tyttäreni mielenterveys olisi kuulemma vaarassa tämän koirasta luopumisen takia. Sitten minulla napsahti. Tuntui kuin toisessa päässä olisi ollut exäni. Aivan samanlaista tekstiä. Tuntui kuin millään muulla ei olisi merkitystä kuin koiralla. Olenko minä paska mutsi kun ajattelin ensisijaisesti tyttäreni terveyttä ja hyvinvointia?! Pitäisikö minun elää tämän kaverin ehdoilla riskeeraten pienen terveyden?! Olisiko minun pitänyt kysyä lupa tähän muuttoon ennen vuokrasopimuksen allekirjoitusta?! Enkö minä saa tehdä sellaisia ratkaisuja jotka ovat minulle tärkeimmät?! Eikö tyttäreni terveydellä ole mitään merkitystä?! 

Tytär on ollut vanhan asunnon aikana enemmän kipeänä kuin ikinä ennen. Ja koska olen yksinhuoltaja, on jaksaminen ollut aika kortilla muutenkin. Avaan vanhat haavat viikoittain terapiassa. Asioita joita en todellakaan haluaisi muistella. Kärsin ahdistuksesta, uniongelmista sekä masennuksesta ja kaikki juontaa juurensa edellisiin parisuhteisiin narsistien kanssa. Ja nyt tämä kaverini muistutti todella paljon heitä. Tuntuu niin helvetin pahalta. Tässä mureni luotto häneen täysin. Itsetunto romahti. Omanarvon tunto romahti. Mä en enää jaksa. 

 

sunnuntai, 12. joulukuu 2021

Jännittää

Tänään oli alkuhaastattelu täällä turvakodissa. Kerroin tilanteen niin tarkasti kuin vaan osasin. Edelleen kehoni reagoi vahvasti exääni. Varmasti näin tekee vielä pitkän aikaa. Se on ihan normaalia kaiken sen jälkeen mitä sain sen suhteen aikana kokea.

Huominen aamu jännittää paljon. On nimittäin tytön päiväkotiin vieminen edessä aikaisin aamulla ja mulla on kauhea tunne sisälläni että törmään tähän exään sillä reissulla. En nimittäin tiedä yhtään minkälainen vuoro hänellä on tuolloin. En osaa ajatella järkevästi mitä teen jos hän sattuu vastaan ajamaan silloin. Huono puoli entisen kodin sijainnissa on se että sieltä näkee päiväkodin pihalle todella selkeästi. Ja jos hänellä sattuu vuoro alkamaankin vasta seitsemän jälkeen, on suuri riski törmätä häneen. Enkä haluaisi enää sanaakaan hänelle sanoa. Olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta kun ei ole kykeneväinen ymmärtämään minun puoltani, on aivan turhaa jatkaa yrittämistä.

Hän laittoi viestiä eilen vanhemmilleni, siihen sävyyn että minä olen se paha. Etten muka ollut tosissani hänen kanssaan. Eipä kuitenkaan maininnut omaa osuuttaan tähän eroon. Ja nyt ahdistaa vielä enemmän. Eilen äitini kanssa puhuttuani puhelimessa, tuli fiilis että nyt se ihminen on saanut käännettyä heidätkin minua vastaan. Oli virhe antaa isäni numero sille miehelle. Tosin enpä olisi ikinä uskonutkaan että hän alentuu lapsen tasolle ja itkee ex-appivanhemmille tätä.